Kulttuurishokki

Ajattelin, että tänään voisin kirjoittaa aiheesta, josta ei hirveästi puhuta,  nimittäin kulttuurishokista.

Ennen lähtöä koin, että olisi todella outoa jos kokisin kulttuurishokin. Mitä niin outoa ja ihmeellistä täällä voisi olla, mitä en muka voisi ennakoida ja siihen valmistautua. Olin väärässä. Minulle kulttuurishokki tuli oikeastaan aika alussa, jo heti ensimmäisellä kouluviikolla. Istuin Human rights -kurssilla ja ympärilläni oli 4-5 muuta vaihtaria, kaikki Iso-Britanniasta. Opettaja, hänkin Briteistä, antoi meille tehtäväksi lukea muutama sivu ihmisoikeustuomioistuimen päätöksestä ja tulla keskustelemaan siitä luokan eteen. Saatuani tehtävän eteeni tajusin, etten ymmärrä siitä sanaakaan. Paniikkia lisäsi se, että en ymmärtänyt sanaakaan siitä mitä ryhmässäni olleet vaihtarit puhuivat asiasta, vaikka englantini on muuten erittäin sujuvaa. Itkun partaalla olin viimeistään siinä vaiheessa, kun opettaja nimesi minut kertomaan asiasta. Sain jotain ympäripyöreää selitettyä tehtävästä, mutta paska maku tunnista jäi. Oikeastaan tunnin jälkeen olin valmis pakkaamaan kimpsut ja kampsut ja lähtemään seuraavalla lennolla kotiin. Päätinkin jättää kurssin kesken ja samalla hetkellä kun kiikutin course drop -lapun tiedekuntaan tuntui kuin iso kivi olisi vierähtänyt harteilta. Vasta jälkeenpäin tajusin, etten olisi varmaan ymmärtänyt tehtävästä sen enempää vaikka se olisi ollut suomeksi, sen verran vaikeasti kaikki tuomioistuinten päätökset on yleensä muotoiltu.

Alun kulttuurishokkiani lisäsi kenties koulun lisäksi se, että en löytänyt sellaista ruokaa, josta pitäisin. Nyt onneksi olen löytänyt hyviä ruokia ja ruokapaikkoja (erityisesti jälkkärit, ks. kuva), mutta aluksi se tuntui olevan vaikeaa ja kaipasin länsimaalaista ruokaa ihan mielettömästi. Lisäksi ravintoloissa asiakaspalvelu oli ja on edelleenkin todella surkeaa. Ravintolakulttuurissa kaipaan myös sitä, että ruuan parissa vietettäisiin aikaa ja siitä nautittaisiin, mutta täällä moniin ravintoloihin on jonot, joten yleensä vain istut tuntemattomien ihmisten kanssa pieniin pöytiin ja syöt ruokasi nopeasti sanomatta sanaakaan ja poistut ravintolasta. Koko ruokailuun saattaa mennä aikaa vain 15 minuuttia, mikä suomalaisessa ravintolassa olisi lähes mahdotonta. :D 

Kulttuurishokkia ei kuitenkaan kannata pelätä, lähes kaikki vaihtarit, joiden kanssa olen puhunut ovat sanoneet kokeneensa kulttuurishokin ennemmin tai myöhemmin. Ei kuitenkaan kannata jäädä yksin vatvomaan asiaa vaan rohkeasti puhua asiasta joillekin. Meillä CUHK:lla on erittäin hyvä terveydenhuolto ja tiedän, että monet ovat käyneet myös puhumassa terapeuteille tms. koti-ikävästä ja kulttuurishokista. 

Mä itse olen ollut nyt noin 6 viikkoa putkeen sairaana ja olenkin käynyt lääkärin vastaanotolla viikoittain. Lähes jatkuvasti olen syönyt jotain antibioottia/ särkylääkettä. En tiedä reagoiko kroppani kaikkiin muutoksiin ruokavaliossa, treenissä ja ympäristössä näin vahvasti vai mistä lie johtuu. Täällä kuitenkin pääsee oikeastaan mistä vain vaivasta lääkärin juttusille ja lääkkeetkin ovat ilmaisia, joten budjetti ei kaadu sairasteluun (vakuutuskin tosin kattaisi kaiken). 

Joka tapauksessa, kulttuurishokki on asia, jota ei kannata pelätä sillä se lähes varmasti iskee jokaiseen joka viettää vähääkään pidemmän ajan ulkomailla poissa tutusta ympäristöstä. Sen kanssa on vain opittava elämään. Jännityksellä odotan iskeekö uusi kulttuurishokki palatessani Suomeen!